Varzinan kalastuskausi

Alkukausi alkaa yleensä kesäkuussa ja kestää suunnilleen juhannukseen asti. Alaosilla liikkuva kalasto koostuu kookkaista lohista, jotka saattavat painaa jopa 40 paunaa (keskipaino on suunnilleen 20 paunan paikkeilla) ja joessa talvehtineista talvikoista, jotka ovat palaamassa takaisin merelle. Vesi on suhteellisen matalalla ja erittäin kylmää, nollan pinnasta suunnilleen kuuteen asteeseen ja kelitkin saattavat olla vielä suhteellisen karut.

Varsinainen huippusesonki alkaa suunnilleen juhannuksen tienoilta ja kestää heinäkuun puoleen väliin. Tällä ajanjaksolla nousevat useimmat useamman merivuoden kalat, jotka painavat tyypillisesti 15-30 paunaa. Vesi on suhteellisen korkealla, virtaus voimakkaimmillaan ja veden lämpötila suunnilleen viiden ja kymmenen asteen välillä. Tähän aikaan Varzinalla kalastetaan lähinnä muutamaa ensimmäistä alinta kilometriä ja kalastus keskitetään nousuväylille.

Ajanjaksoa heinäkuun puolesta välistä elokuun ensimmäiselle viikolle kutsutaan usein "keskikaudeksi" (mid season). Kalasto koostuu pienemmistä ja isommista titeistä, ja kahden merivuoden (10-15 paunan) lohista. Joen pinta alkaa pudota nopeasti, kaikki alueet ovat hyvin kalastettavissa ja ne antavat hyvin kalaa. Veden lämpötila on tuohon aikaan tyypillisesti kohonnut jo 10-15 asteeseen joka tietää hyviä kelejä pinturikalastukselle, ja kalastus keskitetään tärkeimpiin asentopooleihin koko jokijärjestelmän alueelle. Saalisvarmuus keskikaudella on yleensä erittäin hyvä. Kalaa on kaikissa alaosan pooleissa, joten ylempänä kalastamiseen ei ole suurempaa tarvetta. Lisäksi tällä kaudella kannattaa kalastaa pienissä ryhmissä myös Penkaa, jos vesi vain kalastamiseen riittää.

Loppukausi alkaa elokuun toisella viikolla ja päättyy suunnilleen elokuun lopussa. Loppukauden kalasto koostuu titeistä ja kookkaammasta lohesta, joka liikkuu vuoroveden tahtiin. Useimmat kookkaammista lohista ovat ottaneet jo melkoisesti väriä mutta ne iskevät edelleen hanakasti perhoon, ja koiraat alkavat tässä vaiheessa kautta käydä aggressiivisiksi. Vesi on matalimmillaan, joskin alkavat syyssateet saattavat nostaa joen pintaa nopeastikin, ja alkaa viiletä kohti kymmentä astetta. Tähän aikaan kalastus keskitetään lähinnä suurimmissa pooleissa jurottaviin asentokaloihin ja joen yläosille.

Pääleirin kauden päättää syyssateiden käynnistämä syysnousu, joka alkaa yleensä syyskuun alussa. Syysnousussa nousevat lohet ovat kookkaita ja kirkkaita, tosin osa alkaa olla hyvin voimakkaassa kutuasussa. Tähän aikaan saatavien lohien keskipaino on tyypillisesti 15-25 paunaa. Vesi on edelleen suhteellisen matalalla ja sen lämpötila putoaa nopeasti 7-8 asteeseen. Syysnousun aikaan kalastetaan pääasiassa joen alimpia pooleja. (Muista kuitenkin, että kaikki nämä ajankohdat ovat suuntaa-antavia, sillä vuodet eivät ole veljiä keskenään).

Suositeltavat kalastusvälineet

Kalastusvälineiksi Varzinan pääleirin alueille soveltuvat luokkien #7-9 yhden käden perhovavat, toki myös itselle mieluisat lyhyemmät luokkien #8-11 kaksikätisetkin, mutta yhden käden vavoillakin pärjää varsin hyvin. Käytettävä kalusto valitaan oman maun, tottumuksien ja heitettävien siimojen mukaan pitäen mielessä, että joukossa on myös kookasta lohta. Alkukaudella kalustoksi sopivat luokkien #8-11 kaksikätiset ja järeämmät yksikätiset jotka ladataan uppoavilla tai nopeasti kärjestään uppoavilla siimoilla. Perhoina käytetään isoja putkiperhoja, ja värikkäitä suurikokoisia (jopa #2/0) uppoperhoja. Suosittuja ovat muun muassa Snaelda, Garry ja Varzinan kuolematon klassikko, Eero Pettersonin Golden Killer. Juhannuksen tienoilla voidaan hiljalleen siirtyä kalastamaan lähempää pintaaja siimat voidaan vaihtaa kärkiuppoaviin, intermediate-siimoihin ja jopa kelluviin. Perukkeet saavat olla tuhtia kaliiperia, perhot taas kooltaan jo hieman maltillisempia (#2-4), suosittuja ovat muiden muassa olleet esimerkiksi katkajäljitelmät, kuten Ally’s Shrimp, ja Green Highlander.

Kauden keskivaiheilla, kun vedet lämpenevät ja joen vedenpinta kääntyy laskuun, välineitä voidaan keventää luokkien #7-9 yksikätisiin ja keloille saa kiepauttaa kelluvat siimat. Perhojen kokoa pienennetään tasaisesti pienempään päin, jopa kokoon #10 lohen mielihaluista riippuen ja rasiasta voidaan kaivaa esiin pintaperhotkin. Hyviä täkyjä ovat olleet esimerkiksi Willie Gun ja White Bomber. Loppukautta kohti perhot pienenevät edelleen (esimerkiksi #8-12 Undertaker tai Horn Jack) ja perukkeitakin voi varovasti ohentaa. Nyt alkavat toimia myös välkkyvät ja ärsyttävät streamerit, Sunray Shadowit, ja tietenkin erilaiset pintaperhot. Surffilaudat ja tinselit tekevät tässä vaiheessa kesää taatusti selvää jälkeä. Syysnousun koittaessa välineistöä voi taas maltillisesti muuttaa järeämpään suuntaan - kelluvat siimat toimivat yleensä edelleen, onhan vesi vielä suhteellisen matalalla, mutta perhojen kokoa voi jo hieman kasvattaa. sopivaksi kooksi on osoittautunut kokoluokka #4-8, suosittuja malleja ovat olleet muun muassa Hairy Mary ja Silver Doctor. Lisäksi suosittelemme pienen konjakilla tai hyvällä viskillä ladatun taskumatin sujauttamista poven piiloon, sillä loppukaudesta kelit saattavat olla jo todella viheliäiset ja pieni lämmike silloin tällöin tekee terää kohmettuneelle keholle.