Taimenleirin kalasto ja kalastus

Varzinan vesistön taimenkanta koostuu yksinomaan alkuperäisistä villeistä kaloista, joista monet näkevät keinotekoisen perhon ensimmäistä kertaa. Varzinan taimen painaa yleensä puolestatoista neljään kiloon. 60-68 sentin mittaiset taimenet ovat hyvin tavallisia ja ne saattavat muodostaa kalastajan tavanomaisesta viikkosaaliista (keskimäärin 20-30 yli 50-senttistä taimenta/vapa, taitavimmat ovat vapauttaneet jopa toistasataa taimenta viikossa) jopa kolmanneksen. Alle 50-senttisiä ei tilastoihin lasketa mukaan lainkaan. 70 sentin rajan rikkomiseen on erittäin hyvät mahdollisuudet, sillä yli 70-senttisiä taimenia saadaan etenkin loppukaudesta jopa muutamia viikoittain.

Taimenleirin kalastuskausi alkaa heinäkuun puolesta välistä ja kestää elokuun loppuun. Kookkaimmat taimenet saadaan useimmiten loppukaudesta. Alkukaudesta lohen nousu joen keskiosiin saattaa ajoittain häiritä taimenen kalastusta lohien vallatessa taimenilta koskien niska-alueita. Atlantin lohi nousee taimenleirin ohi, ja heinä- ja elokuun taitteessa lohia sekä nähdään, että saadaan. Leirin vesiltä saadaan joka vuosi jokunen merestä noussut suurlohi ja toisinaan koko jokialue tuntuu olevan täynnä villisti hyppiviä tittejä ja pienempiä lohia. Monissa pooleissa tavataan myös runsaasti rautua, paikoitellen jopa hyvän kokoista. Suurimmat joesta perholla saadut yksilöt ovat painaneet noin 3,5 kiloa.

Jokiosuuden parhaat taimenalueet ovat helposti leiriltä käsin tavoitettavissa. Jokea kalastetaan leiristä käsin joen ylä- ja alavirran suuntaan, molempiin suuntiin suunnilleen reilun viiden kilometrin matkalla. Varzinaa ei normaalioloissa voi ylittää kahlaamalla kuin muutamissa harvoissa paikoissa, siksi alueelle on sijoitettu kumiveneitä joen ylittämistä varten. Suosittelemme, että vieraat varustautuvat asianmukaisin kelluntavälinein, kahluusauvoin sekä paukkuliivein. Kalastus tapahtuu väkäsettömiin koukkuihin sidotuilla perhoilla ja catch & release –periaatteella, virvelikalastus on ehdottomasti kielletty. Sallittuja ovat väkäsettömät yksi- tai kaksihaaraiset koukut, kolmi- tai useampihaaraisten koukkujen käyttö on kielletty. Toivomme kalan varovaista käsittelyä ja pidämme hyvin tärkeänä, että vieraat hyväksyvät catch & release -periaatteen ja auttavat siten säilyttämään tämän ainutlaatuisen kalaston myös tuleville sukupolville.

Kelat, vavat ja siimat

Varzina ei ole kovinkaan kookas tai vuolas joki, mutta muutamat poolit ovat suhteellisen leveitä ja kalastamista helpottaa, jos pystyt heittämään pitkälle suhteellisen helposti. Varzinalla saattaa myös tuulla suhteellisen navakasti, ja jos tuuli kääntyy Barentsin meren puolelle, heittäminen saattaa osoittautua todella hankalaksi. Pääasiassa tästä syystä, unohtamatta myöskään sitä, että taimenet ovat keskimäärin melko kookkaita, monet kokeneet Varzinan kävijät käyttävät nopeita ja voimakkaita luokkien #7-8 vapoja. Kannattaa myös muistaa, että samoissa pooleissa taimenten kanssa saattaa uida 10 kilon lohia, joita on nopeasta virrasta suhteellisen vaikea kammeta rannalle hennolla #5-luokan taimenvavalla. Kelan ja sen jarrun luotettavuuteen ja riittävään pohjasiiman määrään kannattaa myös kiinnittää huomiota, sillä 70 sentin taimen saattaa leveämmässä poolissa tai kosken loppuliu'ussa vetää siimoja satakin metriä pohjille suoraan alavirran suuntaan singahtaessaan.

Siimoina käytetään useimmiten kelluvia, mutta mukaan on hyvä ottaa myös nopeasti kärkiuppoava siima - sille saattaa löytyä tarvetta etenkin loppukaudella, kun taimenet alkavat keräytyä syvempiin monttuihin kutupuuhiaan aloittelemaan. Kaikkein tärkein lenkki välineketjussa on kuitenkin peruke. Monilla joilla ympäri maailmaa on täysin mahdollista kalastaa kookkaita taimenia ohuillakin perukkeilla, mutta Varzinalla perukkeiden materiaaleihin ja paksuuteen kannattaa suhtautua toisin. Streamereiden kanssa ei ole missään olosuhteissa tarpeelista mennä alle 0,30 mm kärjen vahvuuden ja pupilla, nymfeillä ja pintaperhoillakin kannattaa käyttää hieman tavanomaista tukevampia kärkiä. Syy tähän ovat lukemattomat kivet ja lohkareet, joiden reunat saattavat olla hyvin teräviä, ja mitä kookkaampi kala, sen paremmin se tuntuu tuntevan poolistaan juuri ne terävimmät lohkareet, joiden ympärille kannattaa käydä siimat kiepauttamassa. Suosittelemme fluorocarbon-materiaalien käyttöä ja streamereiden kanssa vähintään 0,35 mm kärkiä.

Perhot ja kalastustekniikat

Parhaita perhoja ovat vuosien saatossa olleet muun muassa Tinseli, Surffilauta, Black Marabou Muddler ja muut marabuperhot, kuten Marabou Deceiver ja Musta Kostaja, Jarppa, erilaiset hiirijäljitelmät, Kolby Killer, Muddler Minnow, Elk Hair Caddis, Parachute Adams, Montana Nymph, Hare´s Ear Nymph, Pheasant Tail, Superpupa, Streaking Caddis, Stimulator ja Klinkhämer Special. Hyönteisparveilut ovat runsaita koko kauden. Alkukaudesta taimenille maistuvat päivänkorennon nymfit ja aikuiset, loppukaudesta ruokavaliota hallitsevat vesiperhoset. Varsinkin kauden loppupuolella streamerit pyytävät kutupaikkoja haeskelevia uroskaloja parhaiten. Perhoa tärkeämpää on kuitenkin oikea kalastustekniikka. Vesiperhosen pupilla kalastettaessa, esimerkiksi, onnistumisen kannalta erittäin tärkeäksi on huomattu oikea heitto- ja uittosuunta, sekä oikea uittotyyli- ja nopeus. Sama koskee hiirijäljitelmien käyttöä, joilla tulee mukailla "aidon hiiren" räpiköintiä ja piintaan piirtyvää uintivanaa, jos mielii saada suurtaimenen lyömään. Kookkailla streamereilla kannattaa kalastaa mahdollisimman vaihtelevasti ja luovasti uittosuuntia ja -nopeutta jatkuvasti vaihdellen. Hyviksi tekniikoiksi ovat osoittautuneet streamerin heittäminen ylävirran puolelle ja sen uittaminen suhteellisen vapaasti alavirtaan silloin tällöin hieman nykien, sekä streamerin heittäminen poikkivirtaan ja nopea viistätys virtauksen poikki mahdollisimman lähellä pintaa.